iso stobe

Katolinen kirkko päivitti kuoleman syntien listaa, jotta ihmiset osaisivat välttää Helvettiin joutumisen. On epäselvää saiko Vatikaanin standardivastaava arkkipiispa Gianfranco Girotti listan Ylemmältä taholta vai kuinka hän päätyi juuri näihin synteihin.

Edelliset, Danten ihmisten omiin ominaisuuksiin, kuten kateus, kohtuuttomuus ja ylpeys, perustuvat synnit siis korvattiin tällä syntilista2.0:lla. Uusia kuoleman syntejä ovat:

1. Ympäristön saastuttaminen
2. Geenimanipulaatio
3. Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
4. Köyhyyden aiheuttaminen
5. Huumekauppa ja huumeiden käyttö
6. Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
7. Ihmisen perusoikeuksien rikkominen

Onneksi kaikki saastuttajat voivat välttää helvetin tulen jutskaamalla rikoksistaan lähimmän pappishenkilön kanssa. Kätevää.

Kiinnitin huomiota synti numero kolmoseen: Ylenpalttisen vaurauden kerääminen. Jumala on ilmeisesti näreissään nykymaailman valtauskonnolle: finanssikapitalismille. Synti on harmillisen laveasti muotoiltu. Mitä on ylenpalttinen? Englanniksi sana on ilmaistu termeillä obscene tai excessive, eli rivo, törkeä, hävytön tai liiallinen, pohjaton, ylenmääräinen, ylenpalttinen, yletön.

Kuinka paljon yli omien kulujen kasvavia tuloja voidaan pitää ylenpalttisina, törkeinä tai ylenmääräisinä?

Fortumin optiotuloja pidetään yleisesti ylenpalttisina ja törkeinä. Fortumin johtajat siis tekevät kuoleman syntiä mikäli eivät pistä "ylenpalttista" osaa optiomiljoonistaan takaisin kiertoon. Ylenpalttinen pihtaaminen on siis syntiä.

Pirullisena miehenä mietin heti onko Suomen Evankelilais-Luterilaisen Kirkon, eli Kirkon omaisuus ylenpalttinen. Pohditaanpa hetki.

evl.fi sivuilla avataan Kirkon talous.

Kirkon tulot vuonna 2006 olivat:

yhteensä 1 085 miljoonaa euroa. Neljä viidesosaa seurakuntien tuloista on verotuloja.

Kirkon menot vuonna 2006 olivat:

Seurakuntien toimintakulut olivat 859 miljoonaa euroa vuonna 2006. Muita kuluja olivat investointimenot, keskusrahastomaksut, verotus- ja rahoituskulut.

Koska olemme erityisen kiinnostuneita siitä kuinka tulot laitetaan takaisin kiertoon, jotta vältytään ylenmääräisen omaisuuden keräämiseltä, tarkastellaan menojen kohteita hieman tarkemmin suurimmasta pienempään:

• Henkilöstökuluihin meni lähes kaksi kolmannesta eli 537 miljoonaa
• Investointeihin seurakunnat käyttivät 132 miljoonaa euroa.
• Vuonna 2006 kirkkoja, kappeleita, seurakuntataloja, leirikeskuksia, hautausmaita ja niiden rakennuksia korjattiin yhteensä 62,4 miljoonalla eurolla.
• Uudisrakentamiseen käytettiin 14  miljoonaa euroa ja muihin investointeihin 55,6 miljoonaa euroa.
• Seurakunnat maksoivat Kirkon keskusrahastolle 48 miljoonaa euroa.
• Seurakunnat maksoivat 17 miljoonaa euroa verohallinnolle kirkollisverotulojen kannosta. 
• Seurakunnat maksoivat kiinteistöveroa yhteensä 7,3 miljoonaa euroa.
• Seurakunnat jakavat monenlaisia avustuksia sekä kotimaahan että ulkomaille: Diakonia-avustuksia annettiin 5,2 miljoonaa euroa, lähetystyön osuus oli 16 miljoonaa euroa ja Kirkon ulkomaanapua seurakunnat tukivat 3,5 miljoonalla eurolla. Muita avustuksia seurakunnat antoivat esimerkiksi Merimieskirkolle ja seurakunnan toiminnassa  mukana oleville yhdistyksille ja järjestöille.

Mielenkiintoista, suurin osa kuluista käytetään kirkon toiminnan pyörittämiseen, "investointeihin" ja kiinteistöjen rakentamiseen. Kirkko käyttää vähiten rahaa köyhien auttamiseen. Mitäköhän nuo määrittelemättömät "investoinnit" ovat? Toivottavasti eivät mitään kapitalismiin viittaavaa, sillä silloin Yläkerta olisi hyvin hyvin vihainen.

Tilikauden ylijäämä oli 69 898 472 euroa. Näin paljon Kirkko teki siis voittoa yhden vuoden aikana. Luku ei kuitenkaa vielä kerro mitään Kirkon kokonaisomaisuudesta.

Kirkon omaisuus eli maallinen mammona josta se vastaa on 2 811 142 848, 43 euroa, eli lähes kolme miljardia euroa. Peruspääoma eli Kirkon tapauksessa kiinteistöt kattavat tästä potista noin 1,4 miljardia euroa.

Onko tämä omaisuus sitten syntisen ylenpalttinen? Otetaan esimerkki: seurakuntarakennusten osuus omaisuudesta on suuri. Jos ylenpalttinen tarkoittaa tarpeisiin nähden ylimääräistä, niin kiinteistöomaisuus vaikuttaa kieltämättä ylenpalttiselta. Kirkot ovat tyhjiä ja kävijämäärä sekä jäsenmäärä ovat laskussa.

Kirkko perustelee massiivista kiinteistöomaisuuttaan sen hankalalla myymisellä. On totta että kirkoille on hankala löytää jatkokäyttöä, mutta miksi laskevan osallistujamäärän oloissa kirkkorakennuksia täytyy rakentaa jatkuvasti lisää? Viime vuosina uusia kirkkoja on kohonnut erityisesti Helsinkiin ja Espooseen.

Ehkä on loppujen lopuksi hyvä, että kuoleman syntiä ei ole määritellä turhan tarkasti. Synnintekijä kyllä tuntee munaskuissaan, jos jokin synneistä osuu kohdalle. Tästä taas herää kysymys: onko Kirkolla munat?

Luterilaisen maailmanliiton talousjohtaja Pauli Rantanen toteaa:

Rikkaiden kirkkojen ja seurakuntien uskottavuus rupeaa kärsimään, jos vain puhutaan ja annetaan köyhille murusia pöydältä. Sen voi jossain määrin ymmärtää, että valtiot ovat itsekkäitä, mutta kirkkojen pitäisi toimia toisin.

Meillä on rikkaita seurakuntia ja seurakuntayhtymiä, jotka eivät oikein tiedä, mitä ylijäämänsä kanssa tekisivät. Kun rakennetaan uusia kirkkoja, niin samalla voitaisiin tehdä päätös, että kymmenen prosenttia siitä summasta, mitä käytetään rakentamiseen, ohjattaisiin kansainväliseen solidaarisuuteen.

Mitä mieltä olet, syyllistyykö Kirkko perisyntiin?